Sanotaan, että vakka kantensa valitsee. Tällöin puhutaan eräästä kumppanin valintaperustetyypistä, nimittäin samanlaisuusvalinnasta tai täydentämisvalinnasta, jotka ovat melko lähellä toisiaan. Ei voi johtua vain sattumasta, että ihmiset usein menevät naimisiin itsensä kaltaisen kanssa. Samankaltaisuudella tarkoitetaan tällöin esimerkiksi samannäköisyyttä, samanlaista lahjakkuutta, koulutusta, luonteenpiirteitä, harrastuksia, arvoja, asenteita ja uskonnollisia ja poliittisia näkemyksiä (ks. esim. Määttä 1995)
Useiden tutkimusten mukaan homogamia, kumppanin valinta samanlaisten ominaisuuksien perusteella, on dominoiva malli. Varsinkin täydentämisvalinnan ollessa kyseessä, kumppanin luonteenpiirteet näyttävät merkitsevän paljon. Tämän teorian mukaan nimittäin kumppanin valinta perustuu tarpeiden tyydyttämiseen siten, että kumppanien tarpeet ovat toisia tyydyttäviä. (ibid) Passiivinen henkilö etsii aktiivista ja hallitsevaa, puhelias vaiteliasta ja niin edelleen. Näin henkilö saa sitten mahdollisuuden toteuttaa niitä luonteensa puolia, jotka ovat jääneet kehittymättä tai estyneet. Kuitenkin tällöin pitää tietää ajankohta, jolloin näitä asioita on asianomaisilta tiedusteltu, jotta voitaisiin päätellä, ovatko he tehneet valintansa samankaltaisuus- vai täydentämisvalintaa silmällä pitäen. Tutkimukset ovat nimittäin osoittaneet myös sen seikan, että ihmiset pitävät toisiaan hyvin samanlaisina silloin, kun he ovat vastarakastuneita tai kun he ovat eläneet kauan yhdessä.(ks. esim. Lenneer-Axelson ym. 1980)
Joskus ihanneminä voi ohjata rakastumista. Rakastumme ihmiseen, jolla on niitä ominaisuuksia, joita toivoisimme itsellämme olevan. Monet psykoanalyytikot esimerkiksi korostavat, että rakastumisen alkuunpanija on meidän oma persoonallisuutemme, oma ihanneminämme - haaveet ja toiveet siitä, minkälainen todella haluaisimme olla ja pyrkimyksemme tulla sellaiseksi. Tästä syystä panemme erityisesti merkille ne vastakkaista sukupuolta olevat ihmiset, joilla on niitä ominaisuuksia, joita itse haluaisimme. Koska rakastuminen merkitsee samastumista, me uskomme kevytmielisesti, että ne ominaisuudet, jotka kuvittelemme rakastetussamme olevan, täydentävät omaa epätäydellisyyttämme ja vahvistavat meitä. Pohjimmiltaan voidaan ajatella tällaisessa rakastumisessa olevan myös kateutta sitä ihmistä kohtaan, jolla on jotain mitä meillä ei ole. Jos nimittäin tällainen suhde loppuu, nousee kateus pinnalle. Silloin tuntuu siltä kuin osa omaa itseämme katoaisi jonnekin, koska olemme koko ajan lainanneet toisen ominaisuuksia.(ibid)
Korvikevalinnan teemme usein silloin, kun yritämme löytää jonkun, joka eniten muistuttaa meille joskus aikaisemmin paljon merkinnyttä henkilöä. Freud arvelee, että ensi sijassa etsimme silloin vastakkaista sukupuolta olevalle vanhemmalle korvaajaa (Freud 1969). Murrosikäiset näyttävät valitsevan usein kumppanin, jossa on piirteitä vastakkaista sukupuolta olevasta vanhemmasta. Tämä kohde on samalla ikään kuin ylimenohenkilö, joka osaltaan auttaa nuorta vapautumaan vanhemmistaan. Toisaalta ihmiset, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet joko ilman toista vanhempaa tai sitten jääneet riippuviksi heistä etsivät useammin korviketta vanhemmilleen ja valitsevat kumppanikseen ihmisiä, jotka ovat halukkaita kohtelemaan heitä kuin lapsia. Usein on todettu juuri miesten etsivän itselleen partneria, joka muistuttaa joko äitiä, siskoa tai tytärtä.(ibid)
Jos perheessä esimerkiksi isän ja tyttären välit ovat huonot, tytär saattaa vastalauseeksi valita miehen, joka on isän täydellinen vastakohta. Tällainen on niin kutsuttu vastakohtavalinta. Yleensä tällaisen valinnan tekeminen ei kuitenkaan suju ristiriidoitta. Monet hankaluudet, jotka leimasivat suhdetta vanhempaan, siirtyvät nyt vuorostaan partnerisuhteeseen. Avioerojen yhteydessä havaitaan usein myös tällaisia vastakohtavalintoja. Oltuaan avioliitossa täsmällisen, taloudellisissa asioissa tarkan ihmisen kanssa, saattaa joku alkaa seurustella boheemisen, huolimattoman, impulsiivisen ihmisen kanssa. Tällaiset suhteet eivät kuitenkaan kestä useinkaan pitemmän päälle. Pikemminkin niitä voidaan pitää eräänä keinona itsensä löytämiseksi uudelleen.(ibid)
Kielteisen valinnan ollessa kyseessä ihminen hakee partneria, joko tietoisesti tai tietämättään, jolla on huonommat luonteenominaisuudet kuin hänellä itsellään ja koettaa tällä tavoin kasvattaa itsetuntoaan. Toinen osapuoli vuorostaan etsii valinnallaan jotakuta itseään parempaa. Tällä tavoin saavutetaan keskinäinen tasapaino. Se, joka on valinnut kielteisesti, voi nyt vakuuttaa itselleen ja muille, että hän on heistä kahdesta parempi. Tämä näennäisesti parempi saa osakseen myös lähimmäistensä myötätunnon kestäessään huonompaa kumppaniaan, joka kenties ilman tätä "parempaa" ei olisi selvinnytkään elämässään. (ibid)
Ihmiset, joiden on vaikea kokea aitoja tunteita ja osoittaa niitä päätyvät usein huomionherättämisvalintaan. Tällöin he valitsevat itselleen kumppanin, joka kohottaa heidän statustaan sekä muitten että omissa silmissä. (Määttä 1995) Pariskunta, jotka ovat valinneet toisensa huomionherättämisvalinnalla viihtyvät harvoin yksinomaan toistensa seurassa. Heidän täytyy alinomaan saada esiintyä. Monesti kyseessä on ilmiö, jota Fromm kutsuu vaihtokaupaksi. (Fromm 1964) Varakas mies houkuttelee itselleen kauniin nuoren naisen, joka tarvitsee miehen rahoja säilyttääkseen elintasonsa. Usein huomionherättämisvalinnan tehnyt pitää koko ajan silmällä myös muita mahdollisia kohteita, joilla saattaisi olla vielä parempi vaihtoarvo ja jolla siten hankkisi vieläkin lisää arvostusta. (Lenneer-Axelson ym. 1980)
Partnerinvalinnan yhtenä vaikuttimena voi olla myös fetisismi. Tällä tarkoitetaan sitä, että määrätyt ihmisen kehon osat saavat erityisen merkityksen tunneperäisissä yhteyksissä. (Määttä 1995) Freudin mukaan fetismi on yleensä luonteeltaan seksuaalista, (Freud 1969) mutta Binet on sitä mieltä, että mukana on myös muita tuntemuksia kuten iloa, esteettistä nautintoa ja turvallisuuden tunnetta. Binetin tutkimuksien mukaan on hyvin tavallista, että ihmisiä kiehtovat tietyt toisen ihmisen olemuksen yksityiskohdat. Joitakuita vetävät puoleensa voimakkaasti ihmisen ulkonäköön tai persoonaan liittyvät ominaisuudet. Välttämättä fetissi- ihastus ei aiheuta syvempää kiintymistä vaan toimii juuri nähtävästi lähinnä vain yhtenä vaikuttimena, kun valinta tapahtuu. (Binet 1976) Ulkonäöllä ja viehätysvoimalla on oma merkityksensä. Se joko työntää luotaan tai miellyttää ensi silmäyksellä. Ratkaiseva näyttäisi kuitenkin olla se kokonaisvaikutelma, minkä henkilö itsestään antaa. Monet tutkimukset ovat vahvistaneet, että ihmisestä säteilevä lämpö houkuttelee kosketukseen hänen kanssaan. (ref. Lenneer-Axelson ym. 1980)
Edellä esitettyjä eri valintatyyppejä tuskin esiintyy täysin puhtaina, vaan ne ovat usein ehkä tiedostamattomia ja toisiinsa kietoutuneita. Usein suoranainen sattuma on keskeinen vaikutin. Kaksi sattumalta tavannutta ihmistä saattaa rakastua toisiinsa, jos heissä on tiettyjä ominaispiirteitä, jos he tyydyttävät toistensa tarpeet ja pystyvät paljastamaan itsestään toiselle jotain sellaista, joka mahdollistaa syvemmän kontaktin. (Määttä 1995) Kyseinen prosessi saattaa edetä myös vähitellen tai huomaamatta.Tärkeintä on luonnollisesti se, mitä tarpeita, odotuksia ja mielikuvia meillä itsellämme on tulevasta yhteiselämästä. (Lenneer-Axelson ym. 1980) Sattumaan perustuvaan valintaan voisi verrata myös erilaisia ulkopuolisen toimesta järjestettyjä tapaamisia. Tällöin esimerkiksi ystävä toimii välittäjänä. Toisaalta kaupallisuus on valtaamassa myös avioliittomarkkinoita. Henkilökohtaista-palstalla julkaistu lehtimainonta, videoesittely, elektroniset verkostot ja yksinäisten sinkkujen omat tapahtumat ovat esimerkkejä tästä. (Määttä 1995)
Nykyihmiset ovat kumppanin valinnassa hyvin erilaisessa tilanteessa historiaan peilattuna. Nyt ihmiset tekevät päätöksensä itsenäisesti ja omalla vastuulla, mikä olisi ollut varsin outoa vielä viime vuosisadalla. Luontaistaloudessa elettäessä parinvalinta ja avioituminen oli taloudelliseen harkintaan perustuva naimiskauppa. Aviosopimuksetkin ovat muodoltaan saattaneet muistuttaa kauppakirjoja ja niissä on voitu luetella asianomaisen omaisuus ja tulevat velvollisuudet. Ratkaisevaa oli se, miten avioituminen oli vaikuttava asianomaisen taloudelliseen tilaan. (Nieminen 1993)
Vanhemmat ja sukulaiset valitsivat lapsille aviopuolison. He valitsivat ihmisen, joka heidän mielestään olisi paras ja sopivin. Varakkaimpien parissa oli tällöin ensisijassa kysymys sulhas- ja morsianehdokkaan varallisuudesta. Köyhempien keskuudessa taas kunnollisuus, fyysinen kunto ja työkyky olivat tärkeitä. (Määttä 1995) Hyvin tärkeänä pidettiin myös tulevan vaimon mahdollisuuksia synnyttää poikalapsia, varsinkin siellä missä oli suuria maaomaisuuksia. Seuduilla, missä pääväestö oli pieneläjiä, oli toisaalta nuorillakin ilmeisesti suuremmat mahdollisuudet valita vapaasti tuleva aviosiippansa. (Lenneer-Axelson ym. 1980)
Ennen valintaa vaikeuttivat myös maantieteelliset esteet. Yleensä tavattiin ihmisiä, jotka asuivat samalla seudulla. Perheet ja tuleva pari tunsivat toinen toisensa jo paljon ennen kuin keksivät toisensa. Koska morsiuspari oli kasvanut samanlaisessa ympäristössä, heillä myös oli samanlaiset arvostukset, perinteet ja seurustelutavat. Nykyisin sen sijaan on melko harvinaista, että rakastavaiset ovat tunteneet toisensa kauan aikaa. 18-35 ikäisten tavallisin kohtaamispaikka on jokin huvittelutilaisuus. Yleisiä ovat myös työpaikat ja opiskelulaitokset, kurssitilaisuudet ja niin edelleen. Kosketusta haetaan yhä useammin myös sanomalehti-ilmoitusten ja niin kutsuttujen tietokonetreffien välityksellä. (ibid)
Onko sitten valinta, joka perustuu yksilönvapaudelle päättää itsenäisesti omista asioistaan, onnistuneempi kuin yksilön lojaalisuutta perheelleen ja suvulleen korostava valinta, missä perhe tekee päätöksen siitä, kenen kanssa tytär tai poika avioituu? Reiss on sitä mieltä, ettei tapa millä kumppani valitaan, toisin sanoen se että vanhemmat valitsevat lapsille aviokumppanit tai että valinta tapahtuu vapaasti, ratkaise, miten suhde onnistuu. Molemmissa tapauksissa se voi onnistua tai epäonnistua. Romanttisella tavalla tapahtunut valinta on aivan yhtä epälooginen tai kehno kuin se kun vanhemmat ovat olleet valitsijoina.(ref. Lenneer-Axelson ym. 1980)